Historia

Yleistä vapaamuurariuden historiassa

Katedraalien, linnojen ja luostarien rakentajat järjestäytyivät keskiajalla ja vielä uudella ajallakin muurarikilloiksi. Korkean ammattitaidon ylläpitämisen lisäksi killat huolehtivat jäsenten henkisestä kasvatuksesta. Vapaamuurarien tradition mukaan järjestön alkujuuret palautuvat näihin kiltoihin.

Nykyaikainen vapaamuurarius muotoutui 1600-luvun ja 1700-luvun vaihteessa Brittein saarilla valistusajan hengessä. Rakentajien työkalut ja perinteet saivat tällöin uuden, kasvatuksellisen symbolisen merkityksen. Syntyneiden vapaamuurariloosien jäsenistöksi tuli vapaamuurariuden tarjoamasta itsekasvatuksesta eli symbolisesta muurariudesta kiinnostuneita miehiä, joilla ei yleensä ollut yhteyttä käytännön rakennustoimintaan. Organisoituneen vapaamuurariuden alkuna pidetään ensimmäisen suurloosin perustamista Lontoossa 1717.

Vapauden ja inhimillisyyden lippua kantanut vapaamuurarius levisi 1700-luvulla nopeasti Brittein saarilta ensin mannermaalle ja edelleen Englannin alusmaihin sekä vähitellen eri puolille maailmaa. Aatetta tekivät tunnetuksi muun muassa matkustelevat kauppiaat, merenkulkijat ja sotilaat.
 

Vapaamuurarius Suomessa

Suomen kuuluessa Ruotsin valtakuntaan perusti Ruotsin vapaamuurarijärjestö Suomea varten Tukholmassa vuonna 1758 St. Augustin -loosin, joka siirtyi Helsinkiin vuonna 1762. Vapaamuurarius kehittyi seuraavina vuosikymmeninä Suomessa suotuisasti. Toiminta oli ruotsinkielistä, ja valtaosa jäsenistä oli upseereita.

Kun Suomi vuonna 1809 liitettiin Venäjän imperiumiin, yhteydet Ruotsiin heikkenivät. Niinpä vapaamuurarit päättivät keskeyttää toimintansa vuonna 1813. Vuonna 1822 Venäjän keisari Aleksanteri II kielsi koko imperiumin alueella salaseurat, joihin vapaamuuraritkin luettiin. Vapaamuuraritoiminta oli Suomessa pysähdyksissä yli sata vuotta.

Suomen itsenäistyttyä vuonna 1917 toivat Yhdysvalloissa vapaamuurareihin liittyneet suomalaiset siirtolaiset mahdollisimman pian vapaamuurariuden jälleen Suomeen. Tukena oli New Yorkin suurloosi, jonka juhlamenoihin eli rituaaliin suomalainen rituaali pohjautuu.

Itsenäisen Suomen ensimmäinen loosi, Suomi 1, aloitti toimintansa 1922. Toiminta laajeni nopeasti siinä määrin, että jo vuonna 1924 voitiin perustaa Suomen suurloosi ja alkaa siten seistä omalla kansallisella pohjalla.

Lähes samanaikaisesti Suomessa käynnistyi jälleen myös ruotsalaisen vapaamuurarijärjestön toiminta, kun St. Augustin -loosi aloitti uudelleen toimintansa vuonna 1923. Suomalainen ja ruotsalainen järjestö toimivat nykyään Suomessa rinnakkain.

Vapaamuuraritoiminta keskittyi ensimmäisinä vuosikymmeninä eteläiseen Suomeen mutta levittäytyi vähitellen sotien jälkeen maan muihinkin osiin. Ouluun perustettiin ensimmäinen loosi 1960, ja viisi vuotta myöhemmin Rovaniemi ilmestyi loosikartalle. Suomen suurloosin alaisuudessa toimi vuoden 2010 alussa 157 loosia ja noin 6800 vapaamuuraria.

Aluksi kolmeen ensimmäiseen asteeseen keskittynyt vapaamuuraritoiminta laajeni Suomessa sotien jälkeen käsittämään joukon ns. liitännäisasteita, joissa aatteensa syventämisestä kiinnostuneet miehet löytävät uusia puolia vapaamuurariudesta.
 

Tunnettuja vapaamuurareita

Vapaamuurariaate on puhutellut maailmalla isoa joukkoa kunnioitettuja ja ansioituneita miehiä. Kansainvälisesti tunnetuin suomalainen on varmasti säveltäjämestari Jean Sibelius, joka on säveltänyt suomalaisissa looseissa käytössä olevan rituaalimusiikin (Musique religieuse, opus 113). Myös W. A. Mozart j oli vapaamuurari ja on säveltänyt vapaamuurarimusiikkia. Monet valtionpäämiehet, mm. presidentti Risto Ryti, ovat olleet vapaamuurareita.